keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Pohdintaa syömishäiriöstä paranemisesta

Kuten moni täällä tietääkin, olen nuorempana sairastanut anoreksian. Anoreksia sai alkunsa siitä, kun kerran ollessani kaupassa eräs samaa ikäluokkaa oleva poika sanoi minua lihavaksi. Tämän jälkeen aloin kiinnittämään huomiota omaan ulkonäkööni ja etenkin painooni. Aloin liikkumaan enemmän ja syömään pienempiä annoksia. Minä en aluksi edes ymmärtänyt sairastuneeni syömishäiriöön, tarkoitushan oli vain vähän laihduttaa. Koulussa kuitenkin kouluterveydenhoitaja huomasi etten käynyt syömässä. Hän huomautti minulle tästä ja sen jälkeen kävin aina syömässä näkkileivän. Kaveritkin huomauttivat syömisestäni, mutta annoin vain asian olla. Kotonakaan sairastumistani ei huomattu. Kiinnitettiin kyllä huomiota vähäiseen syömiseeni ja äitini huomauttikin siitä muutaman kerran, mutta siihen se jäi. Itse huomasin oman sairastumiseni vasta psykiatrille puhuessani. Alkuun kielsin kaiken, mutta pikku hiljaa aloin hyväksymään tosi asian eli olin sairastunut anoreksiaan.

Alkaessani laihduttamaan lähtöpainoni oli 47 kg. Huomasin samalla kuinka vaikeaa on saada painoa tippumaan, kun painoi jo valmiiksi melko vähän. Yhteensä kahden vuoden aikana laihdutin 10 kiloa. Alimmillani olen painanut 37 kg. Muistan kuinka onnellinen ja iloinen olin jokaisesta grammasta, jonka olin laihtunut. Lihominen sen sijaan sai minut itkemään ja suremaan "surkeaa kohtaloani lihavana ihmisenä".


En osaa sanoa olenko jo täysin parantunut syömishäiriöstä, mutta ainakaan se ei vaikuta jokapäiväiseen elämääni niin paljoa enään. Edelleen joskus ajattelen painoani ja tekisi mieli lopettaa syöminen, mutta en usko sen ratkaisevan mitään. Välillä kuitenkin ahdistun suuresta painostani niin paljon, että hautaudun peittojen alle sänkyyn ja itken. Tällä hetkellä laihduttaessani pelkään, että rupean välttelemään ruokaa tai liikkumaan liikaa. Toivon kuitenkin pytyväni pitämään itseni järjissäni ja hoitamaan tämä elämäntapamuutosprojektin ilman anoreksian uusiutumista. :)

Tällä hetkellä painonpudotukseni on edennyt siihen vaiheeseen, että tiputettuja kiloja on takana 17 ja edessä vielä muutama. :)  Kilot ovat tippuneet terveellisellä ruokavaliolla, herkkuttelun vähentymisellä, annoskokojen pienentymisellä ja liikunnalla. :) Tällä hetkellä huomaan, että jos paino ei ole viikkoon tippunut tai on nousut, vaikka pari sataa grammaa niin tulee ahdistava olo. Paastonnut en ole, ja yritän kuitenkin syödä joka päivä riittävästi. :)

Olen tyytyväinen siihen, ettei ruoka ja kalorit hallitse ajatuksiani. Siihen, ettei pelkoni ole toteutunut. Nykyään en mieti sitä kuinka paljon ruoassa on kaloreita vain sitä mistä kaikesta ne koostuvat. Eikä liikunnastakaan ole tullut pakkomielle. Pystyn helposti olemaan parikin päivää liikkumatta, eikä ala ollenkaan ahdistamaan. :) Uskon, että tämä vaihe elämästäni alkaa pikku hiljaa olemaan ohitse. Haluan näyttää terveeltä ja haluan lihaksia. En halua olla pelkkää luuta ja nahkaa. Mutta en kuitenkaan koskaan enää halua lihoa ja näyttää samalta miltä näytin muutama kuukausi sitten.