tiistai 22. syyskuuta 2015

Toivepostaus: Lapsettomuus ja perheelliset ystävät

Lapsettomuus taivalta on takana nyt kolme vuotta ja yhdeksän kuukautta. Ystäväpiiristäni olin ensimmäinen, joka haaveili perheenlisäyksestä. Parin vuoden ajan haaveilin ja kuumeilin. Ystävät kyllästyivät kuuntelemaan jatkuvaa valitustani siitä, kuinka en raskaudu. Pian kuitenkin heidänkin vauvakuumeensa heräsi. Useimmat ystävistäni kertoivat yrityksestään ja haaveistaan heti yrityksensä alussa. He kyselivät minulta, mitä pitäisi tehdä, jos raskaus ei pian alkaisi. Vastailin heidän kysymyksiinsä, mutta jälkeenpäin tunsin todella pahaa oloa siitä, että he ovat suurinpiirtein juoksemassa lapsettomuushoitoklinikan ovista sisään, jos raskaus ei ala ensimmäisellä, toisella tai vielä kolmannellakaan yrittämällä. Koitin kertoa heille, että on normaalia yrittää vuoden verran ennen tutkimuksiin ja hoitoihin hakeutumista. Pian jokainen heistä alkoi raskautumaan. Minä kuulin useimmat raskausuutiset facebookin kautta. Tuntui todella pahalta, ettei minulle voitu kertoa ilouutisia kasvotusten tai edes tekstiviestillä. Useimmille kerroin, että olin hieman loukkaantunut heidän toiminnastaan. He kertoivat, etteivät tiedä miten suhtautua minun lapsettomuuteeni. He pelkäsivät loukkaavansa minua jotenkin. Koitin kertoa heille moneen kertaan, ettei heidän onnensa ole minulta pois, ja olen aidosti onnellinen jokaisen perheellisen ystäväni puolesta.

Tähän päivään mennessä suurin osa ystävistäni on raskaana tai saanut lapsen. Harvat enää elävät elämää, johon ei kuulu raskaus tai lapsi. He joko yrittävät tai sitten vauvahaaveista ei ole tietoakaan. Perheellisten ystävien kanssa on todella vaikea olla. Heidän raskausaikanaan näimme vain muutaman kerran, koska minun teki pahaa katsoa kasvavaa vatsaa. Tietäen, että he tulevat pian saamaan jotain, jota itse en välttämättä saa ollenkaan. Heidän lastensa synnyttyä emme ole nähneet kertaakaan. En pysty kohtaamaan heitä. Heidän onnensa muistuttaa minua siitä, mitä en itse ole pystynyt saamaan. Olen kertonut näille ystävilleni, etten pysty näkemään heitä tällä hetkellä lapsettomuuden takia. Osa heistä laittoi välit poikki kanssani, ja loput ovat oleet todella ymmärtäväisiä ja antavat minun nähdä heitä silloin, kun itselleni tuntuu olevan sopivaa henkisesti. Eniten heidän näkemisessä pelkään henkistä romahdusta siitä, että minunkin piti olla äiti pienelle, mutta se vietiin minulta epäreilusti pois. Heidän lastensa näkeminen muistuttaa minua tästä surusta. Etenkin, kun he odottivat samaan aikaan kuin minä. Heidän raskautensa vain meni onnellisesti loppuun asti.

Huonoimpina päivinä pystyn parhaiten nauttimaan sellaisten ystävieni seurasta, joilla ei ole lapsia. Tosin heidänkin kanssaan pelkään joka päivä sitä, että koska he ilmoittavat odottavansa. Välillä on vaikeampia aikoja, kuten minulla oli koko kesän. Lapsettomuus tuntui entistä pahemmalta ja kaikki muistot keskenmenoista, raskauksista, lapsettomuudes, epäonnistumisista ym. palautuivat mieleni. Viime kuussa nämä ikävät ajatukset alkoivat hälvenemään mielestäni ja vointini on henkisesti paljon parempi. Olen jopa uskaltanut olla perheellisiin ystäviini yhteydessä ja sopia mahdollisia näkemisiä. Tuntuu, että nyt olisin valmis näkemään heidät ja heidän lapsensa. Nämä ovat vaikeita asioita, ja yhtä tunteiden vuoristorataa. Toivonkin, että kaikki läheiseni ymmärtäisivät, etteivät he ole tehneet mitään väärää vaan elämä potkii välillä astetta kovemmin päähän. Olen jokaisen perheellisen ystäväni puolesta oikeasti aidosti onnellinen. <3


Tässä pari vinkkiä heille, joiden ystäväpiirissä on lapsettomia: 

- Kerro raskausuutiset kasvotusten tai edes tekstiviestillä, jos olette hyviä ystäviä. Näin tämä ei tunnu lapsettomasta niin pahalta. Ainakin itse koin loukkaavana, että yritys aikeet kerrotaan kyllä kasvotusten, mutta ilouutisia ei voida kertoa. Arvostan muutenkin ystävyyssuhteissa avoimuutta, ja pyrin siihen itse joka tilanteessa. Ei ole varmaan yhtään asiaa, jota en olisi parhaalle kaverilleni kertonut.

 - Omasta onnestaan saa puhua. Esimerkiksi raskana olevat voivat kertoa raskaudestaan ja perheelliset lapsistaan. Äläkää sulkeko meitä lapsettomia ulkopuolelle. Sanomme kyllä, kun emme jaksa/kestä kuunnella asioita lapsista.

- Antakaa aikaa ja ymmärtäkää. Jos kerromme teille, ettemme jaksa juuri tällä hetkellä nähdä, niin antakaa aikaa. Olkaa ymmärtäväisiä. Te ette ole tehneet mitään väärää, meillä on omat surumme, jotka tuntuvat välillä ylitsepääsemättömän vaikeilta. Kuten aikaisemmin mainitsin pari ystävääni sulki minut elämästään täysin pois, koska en pystynyt tapaamaan heitä enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Muistaakseni olin tehnyt toisen inseminaation jälkeen raskaustestin, jonka tulos oli jälleen kerran negatiivinen. Jokainen pettymys laittaa minut itkemään, ja hetkeä myöhemmin olisi pitänyt tavata ystäväni ja hänen puoli vuotias lapsensa. Ystäväni koki parhaaksi siinä tilanteessa laittaa välit poikki, kuin antaa hetki omaa aikaa. Ystäväni tiesi tilanteestamme ja negatiivisesta testistä.

- Kuunnelkaa. Jos muuten ei osaa auttaa, niin aina voi kuunnella toista. Minä ainakin keskustelisin lapsettomuuden aiheuttamista tunteista mielelläni ystävieni kanssa. Välillä kaipaan kuuntelijaa.

- Muistakaa, ettei teidän onnenne ole minulta pois. Voitte kertoa minulle edelleen asioista normaaliin tapaan. Mutta mielelläni en kuuntele valitusta valvotuista öistä tai muista, sillä vaihtaisin oman arkeni siihen koska vain.

- Kertokaa suoraan, jos ette jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta epäonnistuneista hoidoista, menkoista, ovulaatiotestien tulkitsemisesta, jne.


Näitä asioita olen kuullut koko lapsettomuus taipaleeni ajan, joten en haluaisi kuulla niitä ystäviltäni:

- "Lopettakaa yrittäminen, ja antakaa sen tulla, jos on tullakseen." Luuletteko ettemme ole yrittäneet tätä keinoa jo?

- "Olette vielä nuoria, kyllä teillä on aikaa." Ei sillä iällä hirveästi väliä ole. Jos on pitkään yrittänyt, ei se nuori ikä hirveästi lohduta. Etenkin, jos lapsettomuuteen löytyy jokin syy. Parhaimmat mahdollisuudet raskautua on nuorena, vanhempana hedelmällisyys laskee.

- "Älä stressaa." Tiedämme, ettei stressi ole hyvästä eikä edesauta raskautumista mitenkään. Stressaamista on vain hyvin vaikea lopettaa.

- "Kaikelle on tarkoituksensa." Onko sille todella tarkoitus miksei nuori nainen tule lasta? Onko sille tarkoitus, että juuri minä olen lapseton? Minä, joka olen koko elämäni haaveillut suur perheestä.

- "Ehkä et ole vielä valmis äidiksi, ja tämä on luonnon tapa kertoa se sinulle." Miten se kertoo siitä, etten ole valmis äidiksi, jos olen valmis tekemään kaikkeni pienen ihmisen eteen? Syön hormoneja, jotka eivät varmasti ole mitenkään hyviä keholle, opettelen voittamaan piikki pelkoni, jotta voin laittaa hormonipiikkejä vatsaani, käyn lapsettomuushoidoissa, laitan hoitoihin tolkuttomasti rahaa, ja silti joka kuukausi joudun pettymään? Ei kukaan sellainen, joka ei ole valmis äidiksi lähde lapsettomuushoitoihin.

Näitä huolimattomasti sanottuja asioita on varmasti vielä useampia. Joka kerta ne tuntuvat yhtä pahalta, ja saavat minut tuohtumaan. Minua myös ärsyttää, kun ihmiset kyselevät jatkuvasti missä vaiheessa meidän perheenlisäys projektimme on tai koska meille on tulossa perheenlisäystä.

Itse olen ollut todella otettu, kun ystäväni ovat tarjoutuneet tulemaan kanssani lapsettomuusklinikalle. Sinne on aina niin paljon mukavampi mennä, kun on joku tuki henkilö mukana. Joten ehkäpä sinäkin voit joskus tarjoutua jollekin seuraksi, jos tiedät hänen menevän yksin klinikalle. :) Käynnin jälkeen voit piristää ystävääsi käymällä kahvilla tai pienellä shoppailureissulla. Samalla saatte yhdessä laatuaikaa. :) Minä ainakin olen kokenut läheisteni tuen todella tärkeäksi näiden vaikeiden asioiden keskellä. Onneksi on olemassa niitä ymmärtäviäkin ihmisiä. :) Muistakaa, että te voitte aina itse päättää miten suhtaudutte asioihin! :)

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Ruusun tuoksuisia tuotteita

Sain muutama viikko sitten Laveralta pienen yllätyspaketin. Paketti sisälsi suihkugeelin, vartalorasvan ja deodorantin. Laveran tuotteet ovat 100% luonnonkosmetiikkaa. Tuotteet eivät sisällä parabeenejä, silikonia, parafiineja eivätkä ftalaatteja. Laveran tuotteissa ei myöskään ole synteettisiä hajusteita ja väri- tai säilöntäaineita. Tuotteet ovat dermatologisesti testattuja ja Lavera vastustaa eläinkokeita. Kuulostaa hyvältä, eikö? :)
Saamani tuotteet tuoksuvat ruusuilta eli taivaallisen hyvältä. Rakastan ruusujen tuoksua yli kaiken! <3 Suihkugeeli pääsi samantien käyttöön, tykästyin siihen. Purkki on mielestäni helppo käyttää ja kätevän muotoinen. Geeli ei vaahtoa ollenkaan iholla, joten hieman petyin. Rakastan ylikaiken vaahtoavia suihkugeelejä, koska vaahdolla on kiva pelleillä. Vartalovoide imeytyy nopeasti ja pitää ihon kosteana pitkään. Itse käytän tätä vain iltaisin ja olen todella tyytyväinen tähän voiteeseen! Saatan jopa ostaa tätä lisää, kunhan tuo purkki ensin loppuu. :) Deodorantti suojaa epämiellyttäviltä tuoksuilta 24 tuntia. Tämä deodorantti ei sisällä ollenkaan alumiinisuoloja, ja se sopii hyvin myös herkälle ja juuri ajellulle iholle. Minä ainakin rakastuin tähän deodoranttiin. Kainalot tuntuvat koko päivän rakkailta ja hyvän tuoksuisilta. Tätä aion ehdottomasti hankkia lisää! :)

Onko teillä kokemusta näistä tuotteista? :) Mitä mieltä olette olleet?

*yhteistyössä Lavera

tiistai 8. syyskuuta 2015

Vihdoinkin asiat etenevät..

Kirjoittelin tänne aikaisemmin silmäoireista, joita minulla on ollut kesän alusta alkaen. Muutama viikko sitten minulla oli aika Silmäasemalle erikoissilmälääkärille. Hän tarkisti näköni perusteellisesti, mittasi silmänpaineen ja tutki silmät muutenkin perusteellisesti. Mitään vikaa silmistä ei löytynyt, joka selittäisi päänsäryt, pahoinvoinnit, kylmyyden tunteen, huimauksen ja pyörtyilyn, silmien arkuuden ja punaisuuden ym. Näköni sen sijaan oli huonontunut kolme astetta viime kertaisesta näön tarkastuksesta. Silmälääkärin mielestä näin suuri ero edelliseen on huolestuttavaa, etenkin näiden kaikkien oireiden kanssa. Lääkäri katsoi parhaaksi laittaa kiireellisen lähetteen neurologille ja magneettikuvaukseen. Hän epäili, että silmien takana olisi jotakin joka vaikuttaa näköön. Toivon ylikaiken, että tämä epäilys osoittautuu vääräksi! 

Silmälääkärin jälkeen juoksin vessaan. Itkin hetken ja soitin äidilleni. Kerroin hänelle kaiken, mitä lääkärissä tapahtui. Hän säikähti ja pelkäsi ensimmäisenä pahinta. Puhelun jälkeen laitoin viestillä uutiset S:lle ja sen jälkeen soittelin kavereille ja isälleni. Olen nyt reilun viikon verran odotellut kutsua neurologille, ja pelonsekaisin ajatuksin mielessä on käynyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Yht'äkkiä sitä osaa arvostaa elämää ja terveyttä ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tällä hetkellä toivon enemmän kuin mitään muuta, että lääkärin epäilykset olisivat vääriä ja minä olisin täysin terve. Tuntuu, että päähajoaa näiden särkyjen kanssa.

Pari viikkoa sitten neurologilta tuli kirje. Minun pitäisi kuulemma mennä omalle terveyskeskuslääkärille hakemaan särkylääkkeitä. Kutsua neurologille tarkempiin tutkimuksiin ei tullut. Olin pettynyt ja vihainen. Revin kirjeen samantien ja itkin pitkään. Odotin, että pian pääsen näistä säryistä eroon ja saan elää taas normaalia elämää. Odotin, että jokin syy oireilleni löytyisi. Tuntui ihan hirveältä ajatella, että joku määrää hakemaan särkylääkkeitä, ilman että edes vaivautuu koko ihmistä näkemään! Soittelin äitini kanssa ja päätimme, että varaan ajan yksityiselle neurologille. Selasin Terveystalon nettisivuja, ja onnekseni heillä on tarjolla neurologi. Soitin heille ja varasin ajan. Sain ajan jo viikon päähän. Olin helpottunut. Vihdoinkin asiat etenisivät!

Viime viikon perjantaina hyppäsin linja-autoon ja suunnistin Huittisista Tampereelle Terveystaloon. Yllätyin positiivisesti Terveystalon ystävällisestä ja asiantuntevasta henkilökunnasta. He opastivat minut hyvin lääkärinvastaanotolle, ja lääkärikin oli todella mukava. Hän perehtyi ongelmaani kunnolla. Kuunteli oireet ja vastasi kysymyksiini. Lääkäri antoi minulle lähetteet verikokeisiin ja magneettikuvaukseen. Verikokeista testataan maksa- ja munuaisarvot, pienverenkuva, kilpirauhasarvot ja sokeriarvot. Magneettikuvaus on laaja pään magneettikuvaus, johon sain reseptille rauhottavia lääkkeitä ahtaan paikan kammon takia. Käynnin jälkeen olin niin helpottunut, että vihdoinkin joku perehtyy ongelmaani ja saan apua särkyihin!

Eilen minun piti varailla aikaa jatkotutkimuksiin, mutta yön aikana nousi kuume, ja olen viettänyt viimeisen 32 tuntia sängyssä kuumeenkourissa. Noh, varaan ajat kunhan paranen! :) Kamalaa sanoa tämä, mutta jälleen kerran nähdään kuinka paljon parempi yksityinen terveydenhuolto on kuin julkinen. Julkisella ei vaivauduta edes potilasta näkemään, mutta yksityisellä perehdytään asioihin samantien ensimmäisellä käynnillä.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Yankee Candle + Arvonta

Sain yhteistyönä ihanan Yankee Candlen Sisustuskauppa.comista. Valitsin itselleni Sweet Strawberry kynttilän, joka tuoksuu mansikoilta. Kynttilä on niin suloinen, etten tiedä raaskinko edes poltella sitä. Se on niin kaunis jo pelkästään sisustuselementtinä, kunhan saadaan koti kuntoon. :)
Saan myös arpoa teille lukijoille 25 euron lahjakortin Sisustuskauppa.comiin! :) 

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:
1. Laita kommentti kenttään sähköpostiosoitteesi ja kerro mikä on lemppari Yankee Candle tuoksusi. Tuoksu valikoimaan pääset TÄÄLTÄ.
2. Toisen arvan saat olemalla blogini virallinen lukija, esimerkiksi bloggerin, facebookin tai bloglovinin kautta.

Arvonta aikaa on aina 07.09.2015 asti!
 Onnea kaikille arvontaan!

Jos kuitenkaan onni ei suosi, niin sain teille myös 15% alennuskoodin FANTTI15, joka on voimassa 30.09.2015 asti! Alennuskoodin voi käyttää vain kerran ja se vaatii rekisteröitymisen kanta-asiakkaaksi.