tiistai 13. joulukuuta 2016

MARRASKUUSSA OLEN...

... Nauttinut pienistä pakkasista ja lumesta. <3
... Ollut kolme viikkoa flunssassa. 
... Viettänyt viikonlopun pikkusiskoni kanssa.
... Päivittänyt snapchattiä ahkerasti. Muistakaa seurata! Nimimerkki jennajanikaaa
... Ulkoillut Fian kanssa. 
... Käynyt mummolassa Valkeakoskella.
... Viettänyt isänpäivää. 
... Syönyt täytekakkua ilman huonoa omatuntoa.
... Käynyt juhlimassa kavereiden kanssa.
... Juhlinut kaverin 22-vuotis synttäreitä. 
... Käynyt lemmikkimessuilla Helsingissä.
... Käynyt Villen kanssa Tuurissa ostoksilla.
... Tutustunut uusiin ihmisiin. 
...  Ollut sairauslomalla.
... Haaveillut kolmannesta kanista ja toisesta koirasta. <3 Ehkä ensi vuonna..
... Ostanut ensimmäiset joululahjat.
... Ripustanut ensimmäiset jouluvalot.
... Nauttinut rennoista koti-illoista.
... Käynyt hammaslääkärissä paikkauttamassa pari reikää.
... Katsellut Hovimäkeä. <3

... Löytänyt netflixistä uusia sarjoja.
... Fiilistellyt joulua kirjojen ja lehtien parissa.
... Innostunut pitkästä aikaa katselemaan elokuvia.
... Tavannut syömishäiriön takia psykologin ja psykiatrin.

Millainen marraskuu teillä oli? :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

tiistai 6. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERI POIKAYSTÄVÄLLE

Tein poikaystävälleni joulukalenterin, jotta hänenkin joulun odotuksensa olisi tuplasti mukavampaa. Ostin kasan paperipusseja ja lahjapaperia. Numeroin jokaisen paketin ja sisälle laitoin pienen yllärin. :)  Jouluaaton luukusta löytyykin sitten se varsinainen joululahja! 

Joulukalenteri pitää sisällään: 
- Hygieeniatuotteita
- Herkkuja
- Lautapelin
- Kynttilöitä
- Jouluista juomista
- Herkkuja karvaisillekin ystäville
- Jouluisia koristeita kotiin ja kuuseen
- Jotain jonka avulla muistaa ensi vuoden tärkeät päivät
- Mukavaa jouluista tekemistä
- Monta syytä miksi rakastan häntä. 
- Jotain mieleistä kotiin.

Miehelle on yllättävän vaikea keksiä monta pientä mieleistä juttua, mutta toivottavasti hän tykkää! Eikö ajatus ole kuitenkin tärkein! :) Itse sain saman tyyppisen kalenterin häneltä. <3 

Onko joku muu tehnyt kumppanilleen joulukalenterin? :)

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

RENTOUDU JOULUKIIREEN KESKELLÄ

Joulu on kiireistä aikaa ja aiheuttaa monelle ihmiselle stressiä. Minä stressaan todella herkästi kaikkea, etenkin uusia juttuja. Niitähän tänä jouluna tulee väistämättäkin, kun tämä on ensimmäinen joulu Villen kanssa. Joulusiivouksen, -koristeluiden ja muiden joulupuuhien keskellä on hyvä pysähtyä hengittämään ja nauttimaan joulun ajasta.  Voit vaikka...

... Kuunnella joululauluja. 

... Lähteä pienelle kävelylle talvipakkaseen ja nauttia kauniista talvimaisemista ja lumesta.

... Istua ystävän kanssa alas ja nauttua kuumasta glögistä ja herkullisista pipareista.

... Rentoutua lämpimissä löylyissä Saunassa.

... Ottaa päiväunet ja haaveilla valmiista joulusta. 

Kun joulustressi iskee, järjestän hetken aikaa näille rentouttaville puuhille ja vain olen! Aiheuttaako joulukiire sinullekin stressiä? Miten sinä rentoudut näin joulun aikaan? Miten sinä pysähdyt nauttimaan tunnelmasta? 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook:  Suloisia unelmia

lauantai 3. joulukuuta 2016

JOULUN TO DO -LISTA

Joulukuussa aion..

... Käydä ensimmäisen kerran tänä talvena luistelemassa.
... Tehdä lumienkeleitä.
... Lukea jouluisia satuja. Kai aikuisetkin voivat lukea lastenkirjoja?
... Käydä jouluostoksilla. 
... Leipoa joulutorttuja ja pipareita.
... Katsoa jouluelokuvia. 
... Paketoida lahjat kauniisti.
... Kuunnella joulumusiikkia. <3
... Ostaa kotiin muutama porkkana- ja lanttulaatikko ja pieni kinkku.
... Askarrella ja lähettää joulukortit mahdollisimman pian.
... Polttaa kynttilöitä ja nauttia joulun tunnelmasta.
... Katsoa linnanjuhlat.
... Ostaa kotiin muutama joulukukka tuomaan jouluntuoksua.
... Aloittaa joulusiivous ajoissa, ettei tule kiire.
... Nautia kuumaa glögiä. <3
... Koristella joulukuusen kauniiksi.
... Ennen kaikkea nautia. <3

Millaisia juttuja teidän to do -listalta löytyy? :) 

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

kuvat pinterestistä

LAPSETTOMUUDEN HYVIÄ PUOLIA, ONKO NIITÄ?

Tammikuussa tulee viisi vuotta täyteen siitä, kun luovuin ehkäisystä ja vauvahaave heitettiin ensimmäisen kerran ilmoille. Viisi vuotta on todella pitkä aika, ja siihen mahtuu jos jonkinlaista tapahtumaa, tunnetta ja ajatusta. Päälimmäisin ajatus on koko ajan ollut miksi. Miksi juuri minulle käy näin? Miksi juuri minä joudun käymään kaiken tämän läpi? Suru, viha ja epätoivo ovat olleet läsnä melkein jokaisena päivänä. Läheiset kehottavat nauttimaan elämästä ja lapsettomuuden hyvistä puolista.

"Nauti, kun saat sairastaa rauhassa."

"Voit mennä ja tulla miten haluat."

"Saat nauttia hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta."

"Kotisi pysyy paremmin siistinä, kun ei ole leluja lojumassa joka puolella."

"Parisuhteesi ja seksielämäsi ei kärsi lapsen takia."

"Voit tehdä asioita hetken mielijohteesta."

"Saat nauttia ruokasi lämpimänä."

"Nauti, kun sinun ei tarvitse herätä öisin useita kertoja vauvan takia. Saat nukkua rauhassa."

Ymmärrän kyllä, että läheiseni tarkoittavat vain hyvää ja rakastan heitä sen vuoksi, mutta minua nämä asiat eivät lohduta. Totta kai nautin näistä asioista, mutta olisin valmis vaihtamaan jokaisen näistä siihen, että saisin lapsen. Ehkä se on niin, että niitä hyviä asioita on vaikea nähdä silloin, kun näiden asioiden kanssa kamppaile itse.

Mitä mieltä te olette? Onko lapsettomuudessa hyviä puolia silloin, kun lapsi on se suurin haave?

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook:  Suloisia Unelmia

perjantai 2. joulukuuta 2016

TESTISSÄ REVITALASH + ALENNUSKOODI

 Yhteistyössä Lush Lashes

 Ulkonäköön on aina kiva panostaa ja olenkin jo pidempään haaveillut vahvemmista ja pidemmistä ripsistä. Helppo ratkaisuhan olisi ottaa ripsienpidennykset, mutta en pysty makaamaan kahta tuntia paikoillani silmät kiinni. Jo se 15 minuuttia ripsien värjäyksessä on tuskaa! Olen aikaisemminkin kuullut ripsiseerumeista, mutten ole koskaan kokeillut sellaista. Nyt sain kuitenkin mahtavan tilaisuuden tehdä yhteistyötä Lush Lashesin kanssa, ja sain testiin paljon kehutun Revitalashin.
Tuotetta käytetään 2-3 kuukautta, ja se lupaa omiin ripsiin lisää pituutta, kaarevuutta ja tummempaa sävyä. Seerumin käyttö on todella helppoa. Sitä laitetaan kerran päivässä, esimerkiksi iltaisin, ripsen tyveen. Lähtötilannehan oli se, että ripseni ovat melko suorat ja normaalin pituiset. Suurin ongelmani on kuitenkin ollut ripsien värittömyys, ja sen takia olen käynyt värjäyttämässä ripsiäni säännöllisesti. Nyt noin kuukauden säännöllisen käytön jälkeen olen huomannut ripsieni olevan selvästi tummemmat! :) Pituudessa ei kovin suurta eroa vielä ole, mutta saa nähdä sitten, kun seerumi on käytetty loppuun.

Onko teillä kokemusta ripsiseerumeista? Mitä olette olleet mieltä? Onko niistä ollut apua? :)

Sain teille alennuskoodin elefantti10, jolla saatte 10e alennusta Revitalash 2ml tai 3,5ml. Koodi on voimassa 31.01.2017 asti! :) Ostoksille pääsette TÄSTÄ

Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

torstai 1. joulukuuta 2016

20 JOULUISTA FAKTAA MINUSTA

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä, ja se tarkoittaa myös sitä, että vihdoinkin saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun! Joulukuun alun kunniaksi ajattelin kertoa teille muutaman jouluisen faktan itsestäni. :)
- Lapsena kirjoitin aina pitkän listan lahjatoiveita. Annoin listan äidilleni siinä toivossa, että hän postittaa sen joulupukille. Edelleen listaan lahjatoiveet äidilleni, sillä muuten saisin lahjani rahana, mutta haluan joulupukin säkistä löytyvän minullekin pari pakettia.

- Jouluaattona herään todella aikaisin, sillä haluan nähdä Joulupukin Kuuman Linjan ja syödä joulupuuroa kaikessa rauhassa.

- Joulupuuroni syön aina kanelilla ja sokerilla.

- Mitä olisi joulu ilman perinteistä Lumiukkoa. Se on aina pakko nähdä! Siltä varalta, etten ehdi sitä televisiosta katsomaan syystä tai toisesta, löytyy se myös dvd:ltä.

- Pienenä leikin veljeni kanssa autoilla, ja kesken leikkien tonttutyttö koputti ikkunaan.

- Rakastan pipareita ja joulutorttuja, olen vain hieman laiska ja huono leipomaan niitä.
- Rakastan joulukoristeita, ja niiden tuomaa tunnelmaa. Yleensä joulukoristeet tulevat pitkin syksyä  esille, mutta tänä jouluna ne ovat olleet laatikoissa tähän asti.

- Ostoskeskusten joulut. <3

- Lahjojen hankkiminen läheisille on parasta. <3 Tykkään muutenkin järjestää erilaisia ylläreitä ihmisille, ja jouluna sitä saa tehdä oikein luvan kanssa!

- Tänä vuonna minulla on Kultajousen korukalenteri, jonka löysin I Love Me -messuilta lokakuussa. En ole varmaan koskaan hankkinut joulukalenteria niin aikaisin. Toivottavasti kalenterista paljastuu ihania yllätyksiä. Millaisia joulukalentereita teillä on? :)

- Aattona on aina pakko olla punaisella lakatut kynnet ja juhlavat vaatteet.
- Suosikki juttu joulussa on ehdottomasti tunnelma ja yhdessä olo perheen kanssa. <3

- Joulukuussa on yleensä tapana katsoa kaikki mahdolliset jouluelokuvat.

- Myös The Joulukalenteri ja Tonttu Toljanterit on katsottava, vaikka ne on nähty joka vuosi.

- En ole koskaan katsonut joulurauhan julistusta. Ehkäpä tänä vuonna olisi ensimmäinen kerta.

- Suomalaisista joululauluista lempparini on ehdottomasti Joulumaa. Muistan, kuinka ala-asteen joulujuhlissa sitä laulettiin vuodesta toiseen.
- Haluaisin joskus viettää joulua lapissa. Siellä on kunnolla lunta ja muutenkin jouluisempi tunnelma.

- Tykkään aattona aivan viimeisenä ennen nukkumaan menoa rentoutua joulusaunassa.

- Meillä on joka joulu ollut tapana mennä joulupäivänä isoäidilleni Valkeakoskelle syömään.

- En ole koskaan ollut pikkujouluissa, jotka olisi joku toinen järjestänyt. Lapsena järjestin aina kavereille pikkujouluja, mutta nyt vanhemmiten sekin on jäänyt.

Miten teidän joulukuu on alkanut? Onko kalentereista jo luukut avattu? :)

Poikaystäväni on luvannut viikonloppuna vastailla teidän kysymyksiinne, joten heitelkäähän kysymyksiä kommentteihin! :) 
Seuraa minua
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia Unelmia
Postauksen kuvat Pinterestistä

maanantai 14. marraskuuta 2016

PALUU MENNEISYYTEEN: LAPSETTOMUUSPOLIKLINIKALLA

Kolme vuotta sitten olimme juuri aloittaneet lapsettomuushoidot silloisen aviomieheni kanssa. Olin tuttuun tapaan lapsettomuuspoliklinikalla. Menossa oli kolmas ovulaation induktio ja seurantaultra. Minulla oli käytössäni clomifen ja menopur yhdistelmä, jonka tarkoitus oli kasvattaa munarakkuloita ja saada ovulaatio tapahtumaan. Tämä oli toinen yrityskierto tällä yhdistelmällä. Ensimmäinen kierto meni clomifen ja gonal f yhdistelmällä, mutta gonal f ei sopinut minulle, joten se oli vaihdettava toiseen. Jokaisessa ovulaation induktiossa on ollut käytössä pregnyl -pistos, jonka on tarkoitus auttaa ovulaatiota tapahtumaan ja irrottaa munasolu. Olin todella onnellinen ja tyytyväinen, kun lääkkeistä oli apua ja ovulaatio saatiin tapahtumaan. :)

Poliklinikalla ehdotettiin jo kolmannen ovulaation induktion jälkeen keinohedelmöitykseen siirtymistä. En kuitenkaan ollut vielä valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen, joten halusin yrittää vielä muutaman kerran tällä tavalla. Clomifenit jäivät kuitenkin kolmannen hoidon jälkeen, sillä niistä ei ollut hyötyä.

Lapsettomuushoidot, yrittäminen ja koko tämä pitkä taival, joka on tähän asti käyty on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. On surua, epätoivoa, toivoa, iloa, onnea, vihaa, jännitystä ja kaikkea niiden väliltä. Viidestä vuodesta noin neljä vuotta on ollut aktiivista yritystä, joista yksi vuosi meni lapsettomuushoitojen kanssa. Toivoa en ole menettänyt, edelleen uskon, että jonain päivänä saan sen oman pienen nyyttini, mutta ennen sitä on vain kestettävä kaikki tämä. Kun seuraavan kerran lähden lapsettomuushoitoihin, osaan varautua tunnemyrskyihin ja suhtautua asioihin eritavalla.

Alkuperäinen postaus: Lapsettomuuspoliklinikalla

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa 
Facebook: Suloisia Unelmia

torstai 3. marraskuuta 2016

SELVÄNNÄKIJÄLLÄ

Vajaa pari viikkoa sitten pääsin tapaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni selvännäkijää. En yhtään tiennyt mitä odottaa, mutta olin innoissani. Olen aina halunnut päästä tapaamaan tälläistä henkilöä. Koska kyseessä oli ensimmäinen kertani, halusin aloittaa kevyemmällä ja mukavemmalla aiheella. Pyysin siis selvännäkijää kertomaan parisuhteestani.
Selvännäkijä kuvasi parisuhdettamme todella hyvin. Hän kertoi millaisia olemme ihmisinä sekä parisuhteessa ja antoi muutaman neuvon tulevasta. Minä olen meistä se, joka elää tunteiden perusteella päivästä toiseen, joka on tällä hetkellä pienen usvan ja pilvien ympäröimänä. Usvan ja pilvien uskoisin tarkoittavan tätä surua ja ahdistusta, jota olen kokenut jo pidemmän aikaa. Villeä hän kuvaili maanläheiseksi, käytännölliseksi ja hänelle tärkeää on työnteko, joka on täysin totta. Hän tykkää tehdä kaikenlaisia juttuja ja nauttii töistään :) Olemme joissakin asioissa niin erilaisia.

Suhteemme on kuulemma hyvä ja tasapainoinen, vaikka toinen meistä panostaakin parisuhteeseen enemmän. Neuvoksi sainkin selvittää kuka on parisuhteemme kolmas osapuoli. Tämä ei tarkoita sitä, että toinen meistä pettäisi vaan jotain kolmatta ihmistä. Se voi olla esimerkiksi toisen vanhempi, sisarus tai ystävä. Lisäksi hän neuvoi, että meidän pitäisi myös nauttia elämästä täysillä silloin, kun emme ole yhdessä ja muistaa se oma elämä! 

Tuo osui muuten täysin oikeaan, mutta emme ole kumpikaan huomanneet ketään kolmatta osapuolta suhteessamme. Tuo toinen neuvo on kyllä tärkeä! Pitäisi muistaa nauttia elämän jokaisesta hetkestä. Mielenkiintoinen ja hauska kokemus oli, ja aion ehdottomasti kokeilla joskus uudelleen. :) En nyt tiedä uskonko tähän, ehkä hän oli vain hyvä lukemaan ihmisiä.. Mitä mieltä te olette?

Oletteko te käyneet selvännäkijällä tai muulla ennustajalla? Haluaisin kuulla kokemuksia. :)

Kurkatkaa muuten instagramin puolelle! Siellä on käynnissä arvonta, josta voi voittaa lipun ensi viikon viikonloppuna järjestettävään Meidän Viikonloppu -tapahtumaan. :)

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

tiistai 1. marraskuuta 2016

PALUU MENNEISYYTEEN: PRADA JA DIOR

Vuosi sitten päätin ottaa toisen kanin, enkä ole katunut tätä päätöstä kertaakaan. Prada on maailman suloisin pieni pupu. <3 Dior oli hieman yksinäisen oloinen ja kaipasi selvästi seuraa. Ajattelin, että tyttöystävä sopisi kuvioon täydellisesti. Pradasta on vuoden aikana löytynyt uusia puolia, ja luonnekin on aika hyvin tullut esille. Hän on todella utelias, mutta myös arka ja ujo. Hän viihtyy edelleen hyvin sylissä ja rakastaa kiipeilyä. Olen huomannut, että Prada tykkää todella paljon, kun hänelle laulaa. Onko teillä muilla kaneja tai lemmikkejä jotka tykkäävät musiikista?
 Dior
 Prada
 Tarkoitukseni oli leikkauttaa Dior, jotta kanit voisivat asua samassa häkissä. Viime keväänä muutin mieleni ja teimme Pradalla poikasia. Aprillipäivänä hän sitten synnyttikin kuusi pientä ja suloista poikasta. Oli aivan ihanaa seurata poikasten kasvua ja kehitystä niin läheltä. Jokainen heistä oli ainutlaatuinen. Yksi poikasista asuu nyt kummitätini luona Turussa, ja kuulen hänen kuulumisiaan aina silloin tällöin. <3

Prada ja Dior tulevat kuitenkin todella hyvin toimeen keskenää. He makoilevat vierekkäin ja paijaavat toisiaan. Jos toinen kaneista sattuu olemaan yksin vapaana asunnossa, oleskelee hän koko ajan häkin luona toisen seurana. Molemmat kanit ovat tottuneet koiriin ja pidänkin heitä Fian kanssa samassa tilassa.

Lähiaikoina olen haaveillut kolmannen kanin ottamisesta, mutta saa nähdä milloin haave toteutuu. :)

Alkuperäinen:  Prada ja Dior

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

maanantai 31. lokakuuta 2016

UUSI SUKUNIMI

Pari vuotta sitten erosimme silloisen aviomieheni kanssa. Olin avioliitossa ottanut hänen sukunimensä, ja erotessa sukunimi jäi minulle. Hän yhdessä sukulaistensa kanssa oli sitä mieltä, että nimi tulisi ehdottomasti vaihtaa. Enhän minä enää kuulunut heidän sukuunsa. Olin kuitenkin eri mieltä. Minullahan oli lain mukaan täysi oikeus pitää sukunimi, olinhan sen avioliitossa saanut. Olin omaksunut sukunimen itselleni ja se oli osa minua. Eron astuessa voimaan virallisesti, ajatukseni nimen suhteen muuttuivat. Tuntui väärältä pitää nimeä, joka muistutti menneestä, mutta ei myöskään tuntunut enää omalta. Ajatus sukunimen vaihtamisesta alkoi pyörimään yhä enemmän mielessäni.
Parin vuoden ajan pyörittelin asiaa mielessäni, kunnes pari kuukautta sitten päätin tehdä jotain asian eteen. Oli selvää, etten ottaisi tyttönimeäni takaisin. Olinhan jo useamman vuoden saanut nauttia ainutlaatuisesta nimestä. Haluan sukunimeni olevan yhtä harvinainen, mutta ennen kaikkea minulle jollakin tavalla tärkeä. Parasta oli siis ottaa äitini tyttönimi. Totta kai kysyin ensin häneltä mielipidettä asiaan, ja kun asiasta oltiin keskusteltu, laitoin nimenmuutos hakemuksen menemään.

Olo tuntuu paremmalta ja kevyemmältä, kun tämäkin asia on saatu hoidettua. Totta kai uuteen nimeen totuttelu vie aikaa, ja joka kerta esitellessä itseni meinaan mainita vanhan sukunimeni. Muutama asia nimenmuutokseen liittyen on vielä hoitamatta, esimerkiksi passin uusiminen, mutta onneksi minulla on pari kuukautta aikaa hoitaa asia. :) Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan aidosti pidän nimestäni, eikä se muistata minua mistään negatiivista asioista.

Onko teillä kokemusta nimenvaihtamisesta? :)

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

lauantai 29. lokakuuta 2016

PALUU MENNEISYYTEEN: PIENI ENKELINI

Pakko myöntää, että olin onneni kukkuloilla, kun sain tietää odottavani kaksosia. Rakastuin heihin heti ensimmäisen kerran, kun näin heidät ultrassa. Oli todella vaikea uskoa, että minusta oli tulossa kahden lapsen äiti!! Suurin pelkoni oli, että menettäisin heistä toisen tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Pelosta huolimatta annoin itselleni luvan olla onnellinen heistä. <3

Yhtenä viikonloppuna alkoi pieni verinen vuoto, jota seurasi järkyttävät alavatsakivut! Kivut eivät helpottunet millään, kunnes muutaman tunnin jälkeen ne loppuivat kuin seinään! En aluksi edes tajunnut sen johtuvan keskenmenosta, mutta seuraavana päivänä ultrassa karu totuus iski vasten kasvoja. Kohdussa oli enää vain yksi sykkivä sydän. Ultraavan lääkärin mukaan jäljelle jääneellä oli kaikki hyvin ja sainkin käskyn levätä seuraavaan ultraan asti. Mieleeni on hyvin jäänyt se järkytyksen, surun ja vihan sekainen tunne jota tunsin ultran jälkeen. Mietin paljon, että miksei pieni jaksanut loppuun asti? Miksi juuri hän kuoli ja toinen sai jäädä? Oliko toinen nyt yksinäinen ja surullinen, kun sisko tai veli oli kuollut? Päässäni pyöri miljoonia kysymyksiä. joihin en valitettavasti koskaan saanut vastauksia.

"Niin hiljaa kuin hiutale pieni
lennät taivaalla leijaillen.
Niin kaunis, hauras ja hento
enkeli pikkuinen.

Kun taivaan tähdet tuikkii
luokseni lentää saat
jokaisen illan myötä
unessa tavataan.

Kiitos ajasta siitä joka
yhdessä kuljettiin.
Kiitos ilonsäteistä niistä
joita hetkeksi annettiin.

Sydämessäin aina kuljet,
rakkauteni koskaan kuole ei,
Vaikka ikävä aikanaan laantuu
sua unhoita, unhoita en."

Muutaman viikon päästä tästä toinenkin pieni menehtyi. Ehkä hän vain ei halunnut olla yksin.. Edelleen tänä päivänäkin suru on läsnä. Olisin niin halunnut pienten syntyvän tähän maailmaan elävänä. He olisivat nyt 1,5 vuotiaita. <3 Välillä sitä miettii millaista elämä olisi, jos raskaus ei olisi mennyt kesken. Millaista olisi elämä kahden pienen lapsen kanssa?

Alkuperäinen: Pieni Enkelini

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

tiistai 18. lokakuuta 2016

MINUA ÄRSYTTÄÄ

Viikonloppu meni kuumeessa sängyssä maatessa. Onneksi kuume on jo hieman laskenut ja jäljellä on enää vain kurkkukipu ja yskä. Toivottavasti tämä menee pian ohi, sillä tällä viikolla olisi kaikkea kivaa luvassa! Keskiviikosta perjantaihin pitäisi viettää päivät pikkusiskoni Monan kanssa, perjantaina meidät voi tavata I Love Me -messuilla Helsingissä ja lauantaina lähdemme Villen ja perheeni kanssa Ruotsin risteilylle. :) Nyt vain paljon lepoa, että paranen! Miten teidän viikonloppu meni?
Välillä elämässä kohtaa sellaisia asioita, jotka ärsyttävät todella paljon. Kuumeessa olo on jo itsessään ärsyttävää, mutta lähiaikoina minua on ärsyttänyt myös monet muut asiat. Kuten..

- Kärpäset! Nämä pienet pirulaiset ovat ärsyttäneet todenteolla viimeiset kaksi viikkoa, ja tuntuu ettei niistä pääse millään eroon. 

- Unohtelu.

- Rakkaan ikävöinti. Vaikka se on samaan aikaan ihanaa, on se myös ärsyttävää. Haluaisin vain viettää jokaisen hetken hänen kanssaan. <3

- Puhelimen akun loppuminen. Nyt talven tullen tämä ongelma tulee moninkertaistumaan. Tuntuu, ettei Iphonen akku kestä talvella ulkona puolta tuntia pidempään. Puhelimen akku on muutenkin huono ja se pitäisi vaihtaa pikimmiten.

- Sotkuinen vaatekaappi, josta ei löydä mitään päälle pantavaa. Tämä tuntuu olevan ainainen ongelma jonnekin lähtiessä..

- Hukassa olevat tärkeät paperit. Hukkaan jokaisen tärkeän paperin, ja niitä saa aina etsiä kissojen ja koirien kanssa.

- Suunnitelmien peruuntumiset. Ärsyttää, jos on sovittu tapaaminen tai muu meno, joka peruuntuu! Itselläni on lähipiirissä myös paljon sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ei kannata edes suunnitella mitään, sillä ne peruuntuvat aina.

- Kiire!

- Suosikki kenkien ja vaatteiden hajoaminen.

- Kännykän näpyttely seurassa. Itsekin sorrun tähän todella usein, mutta mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, kun joku näpyttelee kännykkää seurassa. Etenkin silloin, kun joku puhuu tai ollaan syömässä.

- Hukassa oleva inspiraatio. Joten heitelkää postausideoita!

- Hiukset, jotka eivät kasva pituutta, mutta juurikasvu tulee silti näkyviin. Miksi näin edes tapahtuu?!

Millaiset asiat teitä ärsyttää?

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa

torstai 6. lokakuuta 2016

PALUU MENNEISYTEEN: RASKAUDESTA KERTOMINEN

 Olen ajatellut aloittaa blogiini erilaisia postaussarjoja, muun muassa tämän Paluu menneisyyteen -sarjan, jossa palataan muistelemaan aikaisempien vuosien postauksia.

Tasan kaksi vuotta sitten iloitsin monikkoraskaudesta. Pohdin blogissa raskauden kertomisesta perheelle, sukulaisille ja ystäville. Sillä hetkellä olin kahdeksannella raskausviikolla. Parhaalle ystävälleni ja äidilleni kerroin heti positiivisen testin tehtyäni. Äitini oli vaikea uskoa raskautta todeksi, ja niin oli minunkin. Olinhan yrittänyt raskautua melkein kolme vuotta, käynyt lapsettomuushoidoissakin, ja sitten tapahtuikin ihme. Raskaus alkoi yllättäen ilman hoitoja. Verikokeiden jälkeen äitinikin oli pakko uskoa, että olen oikeasti raskaana ja hän oli onnellinen puolestani.

Äitini kertoi raskaudestani muutamalle sukulaiselle ja itse kerroin parille ystävälleni. He ottivat asian hyvin ja onnitelivat minua. Vaikeinta oli kertoa raskaudesta isälleni, en ollut varma miten hän reagoisi. Kerroin hänelle ensimmäisen ultran jälkeen, jolloin raskaus oli 100%:sti varma. Samoihin aikoihin mainitsin raskaudesta täällä blogissakin. Pikku hiljaa koko lähipiiri tiesi raskaudesta, ja minun oli helpompi olla. Inhoan asioiden salailua ja haluankin aina olla avoin kaikista asioista.

Isoin asia, joka raskaudessa aiheutti keskustelua, oli se, että odotin kaksosia. Nimenomaan odotin. Raskaushan meni kesken raskausviikolla 13. Monikkaraskaudessa keskenmeno riski on suurempi, ja siitä huolimatta halusin kertoa läheisilleni raskaudestani.

"Tänään alkoi kahdeksas raskausviikko! Huimaa, että olen oikeasti päässyt tässä jo näin pitkälle. Aika on mennyt kyllä todella nopeasti. Monenlaisia kipuja ja kolotuksia on ollut. Muutaman kerran olen pyörtynyt ja eilen nousi vielä kuumekin. Tänään olisi tarkoitus käydä lääkärissä valittamassa pyörtyilystä ja muusta. Ensimmäinen raskaushimokin on tullut! Himoitsen kovasti pähkinäsuklaata. :)"

Enpä ole pähkinäsuklaata syönyt tuon jälkeen. Tuntuu samaan aikaan sekä hyvältä että pahalta muistella tuota aikaa. En ole koskaan ollut onnellisempi. Harmi, ettei se onni kestänyt pidempään. Tuo on ehkä vaikein raskaus jonka olen kokenut. Kipuja oli päivittäin ja olo oli muutenkin heikko ja voimaton. Jälkeen päin kun miettii, niin hyvä, että kerroin raskaudesta. Keskenmenon aikana tukea ja apua oli saatavilla. Ei tarvinnut jäädä yksin. <3

Alkuperäinen postaus: Raskaudesta kertominen

Seuraa minua:
Snapchat: jennajanikaaa
Instagram: jennajanikaa

maanantai 3. lokakuuta 2016

SYYSKUUSSA OLEN...

... Nauttinut syksyn väreistä ja kylmistä illoista.
... Lenkkeillyt Fian kanssa, ja löytänyt uusia lenkkipolkuja. 
... Käynyt kahdesti lääkärissä ja saanut anoreksia diagnoosin. 
... Siivonnut ahkerasti varastoani.
... Potenut tatuointikuumetta. 
... Käynyt optikolla tarkastuttamassa näköni. 
... Lukenut kirjoja. 
... Saanut ravitsemusterapeutilta tarkat ruokailuohjeet.
... Käynyt Helsingissä Habitare messuilla. 
... Innostunut salilla käymisestä.
... Käyttänyt villasukkia ja kaulahuivia. 
... Ihmetellyt iosin uusinta päivitystä. 
... Istunut iltaa kavereiden kanssa ja nauttinut alkoholia. 
... Käynyt tanssimassa. 
... Tavannut psykologin ensimmäistä kertaa.
... Viettänyt yön Villen luona. 
... Käynyt isoäitini ja isäni luona Valkeakoskella. 
... Esitellyt Villen heille.
... Tuntenut onnea naimisiin menneen ystäväni puolesta. <3
... Nauttinut auringonpaisteesta ja vesisateen tuoksusta.
... Kuunnellut musiikkia ja löytänyt uusia lemppari biisejä.
 ... Syönyt pitkästä aikaa jäätelöä. 
... Opetellut heräämään aikaisin.
... Ollut pikku siskoani vastassa koulun pihalla hänen päästessä koulusta.
... Katsellut Uutta päivää, Salattuja Elämiä, Las Vegasia ja Sinkkuelämäätä.
... Viettänyt tyttöjen iltaa Heidin kanssa. <3
... Tavannut uusia ihmisiä ja saanut uusia ystäviä.
... Ostanut puhelimeen uudet kuoret.
... Hullaantunut marmorista! <3
... Suunnitellut läheisten joululahjoja.
... Tehnyt psykologin antamat "kotitehtävät".
... Käynyt verikokeissa.
... Opetellut oikeanlaista ateriarytmiä.
... Haaveillut tulevaisuudesta.
... Iloinnut ystävän raskaudesta. <3
... Saanut rakkaaltani ihania vaaleanpunaisia ruusuja. <3
... Viettänyt päivän pikkusiskoi Monan kanssa.
... Ihaillut taivaalla tuikkivia tähtiä.
... Käynyt kirpputorilla.
... Siirtänyt hammaslääkäri ajan parin kuukauden päähän pelon vuoksi.
... Unohtanut lääkäriajan.
... Odottanut talven tuloa. <3

Millainen syyskuu teillä oli? :)

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

KOLME ASIAA

3 asiaa, joista pidän
- Piparminttu suklaa
- Pionit
- Perhe

3 asiaa, joista en pidä
- Kiire
- Unohtelu
-Riitely

3 asiaa, joita tein viikonloppuna
- Kävin Villen kanssa Turussa.
- Katsoin tämän viikon uuden päivän jaksot ennakkoon.
- Vietin iltaa ystäväni kanssa.

3 asiaa, jotka osaan
- Ylianalysoida asiat.
- Nukkua koska vain ja missä vain. Eikä ole väliä huutaako yläkerrassa musiikit täysillä vai onko täysin hiljaista. 
- Kuunnella muiden ongelmia.

3 asiaa, joita en osaa
-  Ajaa autolla.
- Kokata ja leipoa. Useimmiten poltan kaiken. :D 
- Ommella, virkata tai neuloa. 

3 asiaa, jotka haluaisin osata
- Puhuva sujuvasti englantia ja ruotsia.
- Kokata ja leipoa. 
- Luottaa ihmisiin paremmin.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä
- Pestä pyykkiä.
- Opiskella.
- Lukea yksi kirja loppuun, jotta voin palauttaa sen kirjastoon.

3 asiaa, joista stressaan
- Tulevaisuutta.
- Ruokailua muiden läsnäollessa.
- Uusien ihmisten tapaamista.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan
- Tärkeiden ihmisten seura
- Musiikki
- Nukkuminen

3 asiaa, joista puhun usein
- Tulevaisuus
- Parisuhde ja muut ihmissuhteet
- Fiia

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälleni
- Korkokenkiä
- Kukkakuvioiset paidat
- Mustat neuletakit

3 asiaa, joita en pue päälleni
- Napapaidat
- Sukat ja sandaalit
- Oransseja vaatteita

 3 asiaa, jotka haluaisin hankki
- Toisen koiran
- Mustan nahkatakin
- Uuden hajuveden

3 asiaa, joita pelkään
- Että läheisilleni sattuu jotain.
- En saa koskaan lapsia.
- Hämähäkkejä.

 3 asiaa, joista unelmoin
- Perhe
- Lomamatka
- Ihana työ

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa
- Seuraavan englannin kurssin valmiiksi saanti.
- Yhteinen viikonloppu Villen kanssa. <3
- Asunnon siivoaminen lattiasta kattoon!

tiistai 20. syyskuuta 2016

LATELY ON MY SNAPCHAT

Ajattelin näin tiistai-illan kunniaksi antaa teille pienen kurkkauksen mun snapchatin puolelle. Jutut ovat pääasiassa elo-syyskuulta. Muistakaahan seurailla mua nimimerkillä @jennajanikaaa. :)

Tampereella odottelemassa junaa Orivedelle. Olin menossa Vilman luokse. :) // Fiia sairastui suolistotulehdukseen, johon käytiin hakemassa antibiootit eläinlääkäriltä. :) 

Juhlimassa tärkeiden ihmisten kanssa <3 // Rakastan lukemista, ja kävinkin pitkästä aikaa kirjastosta hakemassa kirjoja. Tyttö joka muuttui lasiksi on ihanan herkkä. <3 // On vissiin tullu juhlittua useampaan kertaan kesän aikana. Nyt olen tosin ollut selvänä muutaman viikon. :) 

Love letters of great men sisältää ihania rakkauskirjeitä. <3 Tästä taisi tulla uusi lemppari kirja. // Olemme tänä syksynä saaneet nauttia aurinkoisista ja lämpimistä ilmoista. // Aamut alkavat yleensä snapchatin selaamisella. :)

Tykkään noista perhosista tosi paljon. // Aamu alkanut taas snapchatin selaamisella. Ihmiset snäppäävät yön aikana yllätävän paljon! // Aloitettiin reilu viikko sitten salilla käyminen äitini kanssa. :)

Heitelkää tohon alas kommenttiboksiin teidän nimimerkkejä, jotta pääsen seurailemaan teitä. :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

AUTUMN BUCKET LIST

Syksy on taas täällä! Puiden lehdet kellastuvat ja tippuvat maahan, illat ja yöt ovat kylmiä ja pimeitä, kynttilät ja villasukat on kaivettu esille ja joulukin alkaa pyörimään ajatuksissa. Syksy on ihanaa aikaa, ja aionkin ottaa siitä kaiken ilon irti sateista ja pimeydestä huolimatta. Tein pienen listan asioista, joita haluan syksyn aikana tehdä! :)
- Saada kotini uuden sisustuksen valmiiksi ennen vuoden vaihdetta. :)

- Polttaa kynttilöitä ja nauttia niiden tuomasta tunnelmasta.

- Käydä viimeiset autokoulun teoriatunnit ja aloittaa ajotunnit.

- Tuijottaa sarjoja torkkupeiton alla makoillen sohvalla. Millaisia sarjoja te tykkäätte katsoa? :)

- Yrittää lukea enemmän kirjoja. 

- Nauttia yhteisistä hetkistä poikaystävän kanssa. <3

- Juoda kaakaota ja glögiä.

- Ostaa uusia vaatteita kylmempiä ilmoja varten.

- Opiskella viimeisiä kursseja valmiiksi. Opinnot jäivät tauolle kesän aikana, joten nyt täytyy opiskella senkin edestä. 

- Opetella tekemään erilaisia lettejä ja niistä upeita kampauksia. En osaa tehdä kuin tavallisen letin. 
- Nauttia enemmän liikunnasta. Noin viikko sitten innostuimme äitini kanssa käymään kuntosalilla. Toivon, että innostus pysyy yllä pidempään. 

- Käydä risteilemässä perheen ja ystävien kanssa.

- Opetella uusien ruokien laittoa ja leipoa omenapiirakka. :) 

- Käydä enemmän elokuvissa. 

- Suunnitella pikku hiljaa joulua. 

- Käydä kampaajalla. Edellisestä kerrasta onkin jo jonkin verran aikaa..

- Ostaa uudet nätit kumisaappaat, joita kehtaa ehkä käyttää muuallakin kuin metsässä.

- Saada terveellisemmän suhteen ruokaan.
-Käydä nyt vihdosta viimein serkkuni luona Mikkelissä.

- Oppia olemaan aamuihminen. Rakastan kiireettömiä aamuja, rauhassa heräämistä ja hyvää aamupalaa. Haluan oppia heräämään aikaisin, jotta voin nauttia enemmän tämän tyyppisistä aamuista. :)

Millaisia juttuja te tahdotte saada aikaiseksi syksyn aikana? :)

lauantai 10. syyskuuta 2016

MITEN KÄY VAUVAHAAVEEN NYT?

 Olen haaveillut perheestä ja lapsesta kohta viisi vuotta. Se on todella pitkä aika, ja siihen on mahtunut paljon kaikenlaista. Lukuisia ovulaatio- ja raskaustestejä, lapsettomuustutkimuksia ja -hoitoja, kaksi diagnoosia, voitettu piikkikammo, muutama alkanut raskaus ja yhtä monta keskenmenoa. Matka on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä, mutten ole ollut valmis luovuttamaan. Enkä ole vieläkään. Sitähän sanotaan, että unelmiensa eteen pitäisi tehdä kaikkensa. Usein huomaan miettiväni millaista elämäni olisi, jos ensimmäinen raskauteni olisi kestänyt onnellisesti loppuun asti. Olisiko minulla nyt pieni tyttö vai poika? Missä asuisimme ja millaista elämämme olisi?

Olen huomannut, että todella moni miettii esimerkiksi voiko matkalle lähteä puolen vuoden päästä, jos onkin raskaana. Näin minäkin ajattelin melkein viisi vuotta sitten. En uskaltanut suunnitella tulevaisuutta, jos raskaus saisikin alkunsa. Elettiin vain kuukausi kerrallaan. Nyt vuosien saatossa olen kuitenkin oppinut siihen, ettei elämää kannata elää sillä tavalla. Jokaisesta asiasta pitäisi ottaa kaikki ilo irti, vaikka olisikin sitten puolen vuoden päästä raskaana. Raskaus ei kuitenkaan tule minun kohdallani alkamaan helposti. Luotto siihen, että jonain päivänä saan kokea synnytyksen ja pitää omaa lasta sylissäni on melko pieni. Miksi siis tuhlaisin aikani miettien, mitä kaikkea tulevaisuudessa uskallan tehdä ja mitä en? En halua 80 -vuotiaana keinutuolissa istuessani herätä siihen, että en ole elänyt omaa elämääni. Lapsi on minulle kuitenkin aina enemmän kuin tervetullut yllätys. Mutta ennen kaikkea olen onnellinen, että olen oppinut nauttimaan elämästä ja asioista uudella tavalla tämän kaiken keskellä. Totta kai lapsettomuus ja lapsen kaipuu pyörii mielessä vähän väliä, mutta niin varmaan kaikilla sen kohdanneilla.

Ehkäisystä ja lapsista oli keskusteltava uuden kumppanin kanssa ennen asioiden muuttumista vakavaksi. Olin päättänyt, että en aloita e-pillereitä tai muutakaan ehkäisyä, joten ainoa vaihtoehto oli kondomit. Tämän oli sovittava myös miehelle. Onneksi tuo mies ymmärsi näkökulmani asiaan. Täällä on paljon pohdittu sitä, yritänkö tällä hetkellä raskautua. Vastaus on, että en yritä. Nyt haluan keskittyä hoitamaan itseni kuntoon ja saada terveen suhteen ruokaan ja vartalooni ennen kuin suunnittelen sen enempää lapsia. Katsotaan asioita sitten ensi vuonna uudelleen. Uskon, että kun jossain vaiheessa päätämme yrittää lasta, miehestä tulisi mitä parhain isä. <3

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

ANOREXIA NERVOSA

Mietin pitkään tulenko kirjoittelemaan tänne blogiin enemmän syömishäiriöstäni, koska aiheena tämä on erittäin henkilökohtainen ja vaikea. Päätin kuitenkin jakaa teille enemmän asioita ja ajatuksiani, sillä kirjoittaminen helpottaa minua käsittelemään tätä asiaa ja todennäköisesti joku saattaa saada tästä vertaistukea. Näitä on siis tiedossa enemmänkin... 

Tämän viikon torstaina minulla oli ensimmäinen kunnollinen lääkärikäynti liittyen tähän syömishäiriöön. En osannut oikein etukäteen ajatella, mitä käynnillä tapahtuisi. Aamulla herätessäni teki mieli jättää menemättä tai keksiä joku typerä tekosyy, jonka varjolla käynnin saisi peruttua. Onnekseni sain sinne kyydin äidiltäni, joten en voinut jättää menemättä. Olen kertonut näistä asioista avoimesti äidilleni. Tuntuu hyvältä, että voin puhua hänelle ja saan häneltä tukea. 

Lääkärini oli todella mukava nuori nainen, joka kuunteli ymmärtäväisesti asiani. Esitti useita kysymyksiä, kuten miksi olen tähän tilanteeseen joutunut, myönnänkö, että minulla on ongelma ja millaista apua omasta mielestäni tarvitsen. Selitin hänelle kaiken rehellisesti siitä mitä oli tapahtunut vuoden vaihteen jälkeen aina elokuun loppuun asti. Vaikeintahan minulle on ollut myöntää, että olen sairastunut syömishäiriöön. En ymmärrä, miten ihminen voi sairastua tietämättään tälläiseen sairauteen. Miten voi käydä niin, että yhtenä päivänä vain herää siihen, ettei kaikki ole kunnossa?

Lääkäri kirjoitti minulle lähetteen verikokeisiin, koska suola- ja sokeriarvoissani on ollut jotain vikaa jo kesän alusta lähtien. Ne olisi kuulemma hyvä tarkistaa. Lisäksi sain lähetteet ravitsemusterapeutille ja psykologille, joiden pitäisi olla minuun yhteydessä ensi viikon aikana. Sain myös uuden ajan lääkärilleni parin viikon päähän. Sovimme, että lähdemme etenemään pienin askelin. Ensimmäinen askel olisi hedelmien lisääminen päivittäiseen ruokavaliooni. Tähän asti ruokavalioni on koostunut lähinnä yhdestä pienestä lämpimästä ateriasta. Myös vaaka olisi annettava pois, jotta en pääse kyttäämään painoani. Voin myöntää, että tämä on ollut vakeaa, ja siellä se vaaka edelleen on sänkyni alla. Tosin en ole sillä nyt torstain jälkeen käynyt.

Ennen lähtöäni lääkäri kertoi, että olen sairastunut anoreksiaan. Se on kuulemma herkästi uusiutuvaa sorttia, ja tällä kertaa lisänä on tuo oksentaminen. Hän kehotti minua etsimään netistä tietoa aiheesta, ja korosti moneen kertaan, kuinka fiksusti olin toiminut osatessani hakea apua tarpeeksi ajoissa, ennen kuin tilanne ehtisi todella pahaksi. Lähtiessäni päälimmäisenä mielessäni oli, miten lihava voi sairastua anoreksiaan? Eivätkö anoreksiaa sairastavat ole usein langanlaihoja?

lauantai 3. syyskuuta 2016

SÄRKÄNNIEMESSÄ

Pari viikkoa sitten olin perheeni kanssa Särkänniemessä. Olimme paikalla jo hyvissä ajoin ennen laitteiden aukeamista, joten kävimme Näsinneulassa katselemassa maisemia. Voitteko uskoa, että minäkin hissikammoisena uskaltauduin kulkemaan hissillä ylös ja alas! En ollut ennen käynyt Näsinneulassa, mutta maisemat olivat upeammat kuin osasin odottaa! :) Alas tultuamme kiersimme Akvaarion, jossa ihastelimme merihevosia, kilpikonnia, sammakoita, sähköankeriaita ja muita mereneläviä. Merihevoset olivat kyllä ehdoton suosikkini! Suloisia pieniä olentoja. <3
Näsinneulan ja akvaarion jälkeen kiersimme Koiramäen, josta löytyi aivan ihania kotieläimiä. Katsoimme myös noin puolen tunnin mittaisen näytelmän Koiramäen seikkailuista. Näytelmä taisi paremmin sopia Monalle ja häntä nuoremmille lapsille. Olen potenut jo jonkin aikaa pientä koirakuumetta, ja se pääsi valloilleen juuri sillä hetkellä kun pääsimme ihastelemaan pieniä koiranpentuja. Voi kun toiset voivat olla söpöjä! <3
Huvipuiston puolella ensimmäinen laite johon minäkin uskaltauduin oli karuselli! Lapset innostuivat keinukarusellista ylikaiken. En ole mikään hurjapää, joten aika monet laitteet jäivät minun kohdaltani kokematta, mutta oli mukava seurata toisten menoa vierestä. Olemme kyllä sisarusteni kanssa ihan erilaisia. Pikkusiskoni Mona harmitteli moneen kertaan, kun pituus ei riittänyt kaikkiin laitteisiin.
Päivä meni nopeasti, mutta hauskaa oli! Oletteko te käyneet kesän aikana huvipuistoissa? :)

Tänään on Särkänniemessä kesäkauden päättäjäiset, ja esiintymässä on ainakin Jonne Aaron! Laitteet ovat auki ilta kymmeneen ja luvassa myös ilotulitus. Kannattaa käydä vielä viimeisen kerran huvittelemassa ennen syksyn ja talven tuloa! :)

*Yhteistyössä Särkänniemi

tiistai 23. elokuuta 2016

RAKKAUS

Kuten moni teistä tietää, uskon tosi rakkauteen ja suurin haaveeni on löytää ihminen, jonka kanssa voin jakaa koko loppuelämäni ja kulkea vanhana käsikädessä. Muutamasta epäonnistuneesta parisuhteesta huolimatta, haaveeni ei ole kaatunut. Eron jälkeen olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut heistä osan jopa ystävikseni. En kuitenkaan uskonut löytäväni mitään sen suurempaa, ja toisaalta ihastuminen sekä etenkin rakastuminen pelottivat. En halunnut kokea enää yhtään ylimääräistä ja turhaa säätöä tai särkynyttä sydäntä. Miten sitten tietää onko toinen se oikea? Mitä, jos ihastuukin täysin väärään ihmiseen? Entä, jos suhteesta puuttuisi intohimo? Rakkaudessa ei taida hirveästi olla varaa virheisiin tai vääriin valintoihin. Uskon kuitenkin, että jokainen meistä tuntee syvällä sisimmissään kuka se oikea on. Sen täytyy vaan osua kohdalle oikeaan aikaan. Silloin asiat vain loksahtavat paikoilleen kuin itsestään.

Olen tainnut kuitenkin olla todella onnekas, sillä pari kuukautta sitten kohtasin ihmisen, joka saa minut hymyilemään ja nauramaan. Ajatellessani häntä perhoset leijailevat vatsassani ja hymy nousee huulilleni. Ensimmäiset treffimme kestivät noin seitsemän tuntia. Juttelimme, halailimme, suutelimme ja ihmettelimme toisiamme. Tuntui siltä kuin olisin tuntenut hänet kuukausia tai jopa vuosia. Hänen seurassaan oli niin luonnollista olla. Olemme nyt tavanneet useamman kerran. Olemme viettäneet öitä yhdessä sekä minun luonani että hänen luonaan. Koiramme ovat tutustuneet toisiinsa ja tulevat suhteellisen hyvin toimeen. Erossa ollessa kaipaan häntä todella paljon.

Olemme jutelleet paljon tulevaisuudesta, ja siitä millaisia asioita elämältä haluamme. Tunnumme olevan samanhenkisiä ja haluamme samoja asioita elämältä - löytää sen oikean ja perustaa perheen. Hän on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, ja odotan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Rakkaus on ihana tunne, etenkin silloin, kun se on molemminpuolista. <3

lauantai 20. elokuuta 2016

Elämän pieniä iloja

Tämä viikko on ollut todella raskas. Olen ollut joka päivä väsynyt, huonovointinen ja ärtynyt. Energiaa ei ole oikein mihinkään, mutta onneksi on ollut paljon pieniä ilonaiheita, joita ajattelin tulla teillekin jakamaan.  :)
- Kylmenevät ja pimenevät illat 

- Innostukseni musiikkia kohtaan. Olen löytänyt uudelleen motivaatiota soitella ja lauleskella. 

- Villasukat ja neuleet, jotka olen kaivanut jo kaapista esille. 

- Sateen jälkeinen tuoksu.

- Yhteinen aika tärkeiden ihmisten kanssa. <3
- Ikävä toista ihmistä kohtaan. 

- Auringonlaskun ihailu myöhään illalla.

- Lenkkeily ja luonnosta nauttiminen.

- Ystävän näkeminen pitkästä aikaa.

- Puiden lehdet, jotka alkavat kellertyä!

- Ihan järkyttävä sisustuskuume. Olen kotona lähtenyt paikkoja uusimaan ja seuraavana olisi ruokapöydän osto edessä! :)

- Salattujen Elämien palaaminen arki-iltoihin.

- Kynttilät.

- Monan kanssa makoilu ja Barbien tuijottaminen.

- Lemmikkien touhujen seurailu.

Millaisista asioista te olette lähiaikoina ollet iloisia? :)

keskiviikko 17. elokuuta 2016

20 asiaa, joita en ole koskaan tehnyt..

1. Saanut sakkoja. 

2. Lumilautaillut.

3. Ottanut hammaslääkärissä puudutusta. 

4. Pessyt itse asuntoni ikkunoita.

5. Ottanut tatuointia. Tosin pitäisi tässä lähipäivinä varata aikaa tatuoijalle. 

6. Ollut lentokoneessa. 

7. Uinut avannossa. 

8. Kokeillut huumeita.

9. Käyttänyt tekokynsiä.

10. Äänestänyt kunnallisvaaleissa tai ylipäätään missään vaaleissa. 
11. Ajanut nurmikkoa.

12. Syönyt etanoita.

13. Rullaluistellut.

14. Uskaltanut ajaa ajokorttia.

15. Tykännyt kauhuelokuvista.

16. Joutunut paarman uhriksi.

17. Ollut moottoripyörän kyydissä.

18. Ollut vesipuistossa.

19. Asunut rivitalossa.

20. Luovuttanut verta.

Löytyykö samoja juttuja, joita ette ole tehneet? :)

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Mökillä

Alku kesästä tein pienen listan asioista, joita haluaisin kesän aikana kokea. Yksi listalla ollut asia oli mökkeily. Tämä toteutui viime kuun puolessa välissä, kun pääsin perheeni kanssa viikoksi mökille Ahvionsaarelle. Teki hyvää päästä vähän vaihtamaan maisemaa ja rentoutumaan. Kaiken kruunasi tietenkin se, että mökillä ei ollut sähköjä. Tämä tietenkin rajoitti aika paljon puhelimen käyttöä, sillä sen lataaminen oli mahdollista vain autossa.

Aurinko helli meitä koko viikon, vain parina iltana satoi vettä ja ukkosti. Laiturilla tuli makoiltua ja otettua aurinkoa useampana päivänä, ja kotiin tullessa olin hieman ruskettunut. Uskaltauduin muutamana iltana jopa uimaankin ja vesi oli todella lämmintä! Kävimme myös Olavinlinnassa kierroksella ja kotimatkalla Imatran Koskea katsomassa. 
Otin tavoitteekseni selvittää tämän viikon aikana, mitä elämältäni haluaisin. Suunnitelmani olivat menneet uusiksi eron myötä, ja oli aika keksiä jotain roskiin heitettyjen haaveiden tilalle. Viimeinen vuosi lukiossa strattaa nyt syksyn myötä, ja ensi keväänä olisi tarkoitus hakea jatko-opiskelemaan. Kirjoitettavat aineet olisi varmaan hyvä valita sen perusteella, mitä tekisin lukion jälkeen. Olen myös huomannut ympäröineeni itseni ihmisillä, jotka tuovat paljon ylimääräistä draamaa elämääni. Ihmissuhteita oli siis aika miettiä uusiksi. Inhoan draamaa, jos se kohdistuu omaan elämääni ja kaipasin ympärilleni vain positiivisia asioita.

Ennen mökille lähtöä olin tavannut erään ihanan miehen, jonka kanssa minulla oli ollut todella mukavaa. Vietimme aikaa yhdessä, ja sovimme tapaavamme uudelleen, kun tulisin takaisin. Mökillä ollessani soittelimme joka ilta parin tunnin mittaisia puheluita. Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Soittelusta tuli jokaisen illan kohokohta, jota odotin innoissani koko päivän. 
Koti-ikävä iski jo puolessa välissä viikkoa ja kaipasin omaa rauhaa. Omaa rauhaa sain aina iltaisin muiden mennessä nukkumaan. Tuolloin yleensä nautin ihanista maisemista, kirjoittelin mietteitäni ylös ja höpisin puhelimessa. Rentoutuminen teki kuitenkin hyvää. Kotiin tullessa mieli oli kevyempi ja ajatukset selkeämpiä. :)

Oletteko te mökkeilleet kesän aikana? :)

perjantai 5. elokuuta 2016

18 x jatka lausetta

En ymmärrä... miksi ihmisten on oltava niin itsekäitä ja ilkeitä toisilleen. 

Seuraavaksi ajattelin... kirjoittaa tämän lauseen loppuun ja juoda lasin vettä. :) 

Viimeaikoina... olen ajatellut paljon tulevaisuutta.

En osaa päättää... mitä kirjoittaisin tähän. On niin monta asiaa, jotka voisin kirjoittaa. 
Muistan ikuisesti... kaikki minulle rakkaat ihmiset - elävät ja kuolleet. <3

Päivän paras juttu... päiväunet. 

Noloa myöntää, mutta... En osaa pestä itse asuntoni ikkunoita, vaan hoidamme homman äitini kanssa yhdessä. 

Viikko sitten... vietin aikaa äitini kanssa Valkeakosken työväen musiikkitapahtumassa. <3
Kaikista pahinta on... pelätä rakkaidensa puolesta!

Salainen taitoni on... muistaa asiat todella tarkasti jokaista yksityiskohtaa myöten. 

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... että saisin viettää vielä yhden päivän jokaisen pois menneen rakkaani kanssa. <3 Etenkin siskoni kanssa haluaisin viettää vielä hetken.. 

Minulla on pakkomielle... tarkistella onko ovet lukossa, hella pois päältä, avain mukana jne ennen kuin lähden kotoani. 
Söin tänään... aivan taivaallisen hyvää pizzaa. 

Ärsyttävintä on... kun ihmiset eivät osaa kuunnella sitä mitä sanon, vaan vetävät omia johtopäätöksiään asioista. 

Tekisi mieli... mennä lämpimään suihkuun rentoutumaan. 

Minusta on söpöä... Kun vanha pariskunta pitää toisaan kädestä kiinni kävellessään. <3

Hävetti... kun joskus olen mölöyttänyt jotain tyhmää miettimättä asiaa sen tarkemmin.  Oikeastaan tätä tapahtuu melko usein. :D 

Olenko ainoa jonka mielestä... kesä on mennyt aivan liian nopeasti.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kun suhde ruokaan muuttuu...

 Monien muiden tavoin, minäkin tein uutena vuotena lupauksen, että tiputtaisin painoa ja opettelisin elämään terveellisemmin. Asetin tavotteen, jonka mukaan minun olisi pitänyt tiputtaa 20 kiloa ylioppilasjuhliini mennessä. Ylioppilasjuhlia juhlin onneksi vasta kesällä 2017, joten aikaa olisi reilusti. 

Varovasti vähensin herkuttelua. Suklaa ja jäätelö olivat suurimmat paheeni. Saatoin päivässä herkutella kokonaisen suklaalevyn ja jäätelöpaketin. Vähentäminen oli vaikeaa. Jossain vaiheessa vaihdoin suklaalevyt suklaapatukoihin ja litran jäätelöpaketit yhteen jäätelötuuttiin. Siitä se lähti. Pikku hiljaa makeanhimo väistyi, ja pystyin jättämään herkuttelun minimiin. Aloin myös kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni laitan ja pienensin annoskokoja. Ruoan piti olla mahdollisimman terveellistä, mutta samalla täyttävää. Aloitin lenkkeilyn ja tein iltaisin pientä jumppaa kotona. Pikku hiljaa paino lähti putoamaan. 

Alkuun painoa tippui noin 0,5 kg viikossa, mikä omaan korvaani kuulostaa melko sopivalta tahdilta. Olin tyytyväinen muuttuneisiin ruokailutottumuksiini. Eron jälkeen menetin ruokahaluni täysin. Päivässä saatoin syödä vain yhden voileivän. Ruoka ei vain yksinkertaisesti maittanut. Pian huomasin painoni tippuneen viikossa neljä kiloa. Nautin siitä, ja ymmärsin, että mitä vähemmän syön sitä nopeammin laihdun. Tämä oli todella typerä ajatus. Eihän se oikeasti tuolla tavalla mene, jos haluaa pysyviä tuloksia. Ruokailusta tuli ainoa asia, jota pystyin kontrolloimaan sillä hetkellä. Rupesin käymään useammin vaa'alla ja jokaisella kerralla vaa'an lukeman oli oltava alhaisempi kuin edellisellä kerralla. Jos painoni oli noussut grammankin rankaisin itseäni sillä, etten syönyt koko päivänä mitään. 

Kesäkuun alussa aloin voimaan pahoin jokaisen syömäni ruoan jälkeen. Ainoa asia, joka helpotti oloani oli oksentaminen. Alkuun pelkäsin oksentamista, mutta ajan kanssa opin jopa nauttimaan siitä, jos niin voi sanoa. Aloin nauttimaan siitä tunteesta, että vatsani oli tyhjä, vaikka olin juuri syönyt jotain. 

Reilussa kuukaudessa suola- ja sokeriarvoni laskivat niin alhaisiksi, että löysin itseni useampaan otteeseen päivystyksestä pyörtyilyn ja heikon olon takia. Aloin ensimmäisen kerran kunnolla huolestumaan voinnistani. Tietenkin huononvointini syynä oli muukin kuin syömisvammailu, mutta siitä lisää toisella kertaa. Heinäkuun alussa jouduin muutamaksi päiväksi Valkeakosken sairaalaan sisätautien osastolle, jossa minulle tehtiin useita erilaisia tutkimuksia. Kuulin myös ensimmäistä kertaa lääkäriltä epäilyn syömishäiriöstä. 

Ensimmäinen ajatukseni oli, että eihän minulla mitään syömishäiriötä voi olla. Enhän minä ollut tahallani oksentanut vaan pahoinvoinnin seurauksena. Kielsin asian sekä lääkärille, hoitajille että itselleni. En vain yksinkertaisesti voinut olla samassa pisteessä kuin kuusi vuotta sitten. Sovimme, että varaisin asiasta terveyskeskukseen omalle lääkärille aikaa, jotta päästäisiin asiassa eteenpäin. 

Minulla on mennyt todella kauan sisäistää asia, ja varata tuo aika. En vieläkään ymmärrä, miten olen voinut sairastua syömishäiriöön ymmärtämättä asiaa. Tällä hetkellä tiedän ja myönnän tarvitsevani apua. Viimeisen reilun kahden kuukauden aikana painoni on pudonnut 14 kg. Olen yrittänyt muuttaa toimintaani ja ajatteluani, mutta se on osoittautunut todella vaikeaksi. Tuntuu, etten tiedä miten suhtautua asioihin tai miten lähteä tässä paranemisprosessissa eteenpäin. Tiedän sen olevan pitkä ja vaativan paljon aikaa. Matkalla tulee vastaan ylä- ja alamäkiä, mutta tärkeintä on nyt se, että asiat menevät eteenpäin. Pääsen käsittelemään tätä asiaa ammattilaisen kanssa.

Miksi kerron tämän teille? Koska tahdon löytää ja antaa vertaistukea asian suhteen. Asiasta kirjoittaminen helpotti paljon itseäni ja auttoi ymmärtämään, miten tähän pisteeseen olen päätynyt. 

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Link your blog!


Alku kesästä kävin lukulistani läpi. Todella moni blogi oli hiljentynyt kokonaan, ja koin parhaaksi poistaa ne. Nyt tilanne on kuitenkin se, että kaipaan lisää luettavaa! 

Linkittäkää bloginne lyhyen kuvauksen kera. Aikaa on 7.8. saakka, jonka jälkeen kokoan muutamasta mieluisimmasta pienen esittelyn. :) 

maanantai 18. heinäkuuta 2016

My life via snapchat

Viime aikoina mun elämää on parhaiten voinut seurata snapchatin kautta. Joten päätin aloittaa tämän viikon jakamalla teille mun viimeaikaisia snäppejä! :)
Yksin jäädessä aika on käynyt välillä todella pitkäksi, ja uni tulee vasta joskus aamulla. Heidin kanssa ollaan välillä öisin käyty ajelemassa. Eipähän tarvitse yksin valvoa. :D

Kesäkuun alkupuolella kävimme Heidin kanssa Viron risteilyllä.

Risteilyn jälkeen vietimme ystävieni kanssa perjantai iltaa juhlien, ja seuraavana päivänä olivat enoni vaimon 50-vuotis syntymäpäiväjuhlat.

Kesäkuun puolessa välissä kävin Valkeakosken sairaalassa päivystyksessä alhaisten sokeri- ja suola-arvojen takia. Yht'äkkiä lenkin yhteydessä alkoi järkyttävä pahoinvointi ja pyörrytys. Kotiin tullessa pyörryin eteiseen, ja sen jälkeen olin huono vointinen pitkään. Neljä tuntia olin päivystyksessä tarkkailussa ja tutkittavana. Kotiuttavat, ja käskivät menemään seuraavalla viikolla omalle lääkärille tarkempiin tutkimuksiin..

Juhannusviikolla vietin laatuaikaa ystäväni Vilman kanssa. Otimme hieman alkoholia, ja tutustuimme Periscopen ihmeelliseen maailmaan. Olen aika hyvin jäänyt tuohon koukkuun, joten seuratkaa @JennaJanikaaa!

Juhannusta vietettiin kaveriporukalla minun luonani. Grillattiin, syötiin hyvin, nautittiin alkoholia, pelattiin pelejä, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin mukavia. Oli ihanaa viettää aikaa kunnolla tuon kälynkin kanssa! :)

Viime viikon vietin äitini ja sisarusteni kanssa mökillä Ahvionsaarella. Aurinko helli meitä koko viikon, ja sain jopa vähän väriä pintaan! Mona ja Lucas viihtyivät rannalla, ja kävin itsekin muutaman kerran uimassa. Alkuviikosta kävimme Olavinlinnassa kierroksella. 

Muistakaa seurata snapchatissä @jennajanikaaa!

Mitäs teille kuuluu? Miten kesä on mennyt? :)

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Summer Bucket List 2016

Vaikka kesäkuu on jo lopuillaan, ajattelin kuitenkin tulla kertomaan teille mun kesän bucket listan. :) Jotenkin käsittämätöntä, että kesää on enää vain kaksi kuukautta jäljellä! Aika menee todella nopeasti. Kaikkea kivaa on ehtinyt tapahtumaan, ja lisää tulossa! Toteutuneet jutut ovat yliviivattuja.
Tänä kesänä aion:
- Käydä edes kerran kesässä uimassa.

- Juhlia ystävien kanssa viikonloppuisin.

- Ruskettua edes vähän.

- Nauttia kesästä ja elämästä täysillä!

- Syödä paljon tuoreita marjoja! Etenkin mansikoita.

- Lenkkeillä Fian kanssa.

- Viettää juhannusta kavereiden kanssa.

- Tehdä pienen road tripin Heidin kanssa.

- Grillata herkullista ruokaa.

- Käydä piknikillä rannalla tai puistossa.

- Sisustaa kotini kauniiksi.
- Käydä mökkeilemässä edes kerran.

- Löytää uudelleen kauan kadoksissa olleen intohimoni lenkkeilyyn ja liikuntaan.

 - Ostaa torilta mansikoita ja pakasta ne talvea varten.

- Ottaa enemmän valokuvia ja videoita!

- Käydä edes yksillä festareilla! :)

- Käydä serkun luona Mikkelissä!

- Opiskella mahdollisimman paljon.

- Viettää paljon laatuaikaa sisarusteni kanssa. <3

Millaisia suunnitelmia teillä on tälle kesälle? Mitä kaikkea olette ehtineet jo puuhailemaan? :)