perjantai 24. maaliskuuta 2017

VAUVAKUUME

Syksyllä kirjoittelin teille, että aion keskittyä parantumiseen ja uuteen parisuhteeseen. Parantuminen on vienyt todella paljon energiaa ja voimia, mutta se on ollut sen arvoista. Nykyään asioiden käsittely ja niistä keskusteleminen on helpompaa. Syöminen on mukavaa ja välillä jopa nautin siitä. Edelleen viiden aterian syöminen on aiheuttanut hankaluuksia, mutta pikku hiljaa tämä muuttuu koko ajan paremmaksi. Mieliala on ollut paremman syömisen ansiosta positiivisempi ja olen voinut paremmin. Vaa'an kyttääminen on jäänyt kokonaan ja nykyään haluan vain voida hyvin. Haluan syödä ja liikkua terveellisesti. Totta kai välillä tulee hetkiä, jolloin asiat ja etenkin syöminen ja yksinäisyys ahdistavat. En ole pahemmin ystäviä nähnyt, ja välillä olo on melko yksinäinen. Onneksi viestittely heidän kanssaan helpottaa. <3  Pikku hiljaa olo alkaa olemaan parempi ja jonain päivänä, toivottavasti pian, voin sanoa olevani terve. Usko tulevaisuutta kohtaan on palannut! 

Loppuvuodesta aloin kärsimään kovasta vauvakuumeesta. Oli ihanaa haaveilla ja miettiä millainen perhe olisimme, jos meille lapsi siunaantuisi. Näyttäisikö lapsi enemmän Villeltä vai minulta? Entä kumpaa hän muistuttaisi enemmän luonteeltaan? Millainen äiti olisin? Vauvakuume on viimeksi ollut näin pahana viisi vuotta sitten yrityksen alkaessa! Oli ihanaa ja jännittävää tuntea se uudelleen. Se tiesi myös sitä, että jokainen negatiivinen raskaustesti ja jokaiset alkaneet kuukautiset sattuisivat jälleen todella paljon! Juuri, kun niihin oli ehtinyt tottumaan. 

Marraskuussa päätimme, että seuraavassa kierrossa alamme yrittämään lasta. Olihan tuo perheenlisäys meillä molemmilla toiveena, ja yhteenmuuttokin tapahtuisi tulevaisuudessa. Henkinen ja fyysinen vointini alkoi olemaan parempi, joten kaikki oli suhteellisen hyvällä pohjalla yritystä varten. Meillähän oli luonnonmukainen ehkäisy käytössä, joten tiesin, että kiertoni olisivat epäsäännölliset. Ovulaatiotestit ovat käytössä ja kiertoa seurataan melko tarkasti.

En voi sanoa kuin, että on tämä taas niin jännittävää puuhaa.

Tällä kertaa pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta, että meille se pieni siunaantuisi! <3

Seuraa minua:
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa
Facebook: Suloisia unelmia

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

ASIAA KOMMENTOINNISTA

Lähiaikoina olen saanut todella paljon asiattomia kommentteja. Tästä syystä päätin avautua teillekin asiasta. Osa kommenteista koskee huolta koirastani, jota kuulemma teidän mielestänne kohtelen huonosti. Ensinnäkin koirani ulkoilee kolme - neljä kertaa vuorokaudessa. Välillä tulee pidempiä aikoja, jolloin hän ei pääse ulos, joka on täysin normaalia. Kuvitellaampa tilanne, että olisin töissä. Kuka silloin ulkoiluttaisi Fiaa? Ei kukaan, sisällähän tuo olisi juurikin sen kymmenen tuntia. Fia osaa kuitenkin itse ilmoittaa hädästään ja pyytää ulos. Fia ei myöskään viihdy ulkona sateella tai pakkasella. Kaiken kaikkiaan Fia on onnellinen koira, jota rakastetaan ja hänestä huolehditaan hyvin. Hänen kanssaan leikitään ja ulkoillaan. Häntä rapsutellaan ja halitaan. Hänen kanssaan vietetään aikaa ja ennen kaikkea rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Hän on kokenut kanssani kaikenlaista, ja olen ainoa ihminen johon hän luottaa ja aion olla hänen luottamuksensa arvoinen! Voitte siis lakata arvostelemasta tapaani hoitaa koiraani, ja käyttää oikeasti sitä omaakin järkeä ennen jokaisesta asiasta valittamista.

Vuosien aikana olen saanut blogiin toinen toistaan hullumpia ja ilkeämpiä kommentteja. On ollut uhkailua, haukumista, vähättelyä, asioiden vääristely jne. Kertaakaan en ole kuitenkaan joutunut sanoamaan erikseen asiasta mitään, mutta nyt on menty siihen pisteeseen, että kommentteja läpikäydessäni melkein jokaisen saa heittää suoraan roskapostin joukkoon. Tilanne on pahentunut todella paljon. En ymmärrä miten aikuiset ihmiset saavat nautintoa toisiaan pilkkaamalla? Ymmärrän vielä sen, että minua haukutaan, mutta en sitä, että tulette läheisiänikin haukkumaan!

Enkä todellakaan ymmärrä, miten ette tajua ajan kulua? En ole enää se sama pikkutyttö, joka vuosia sitten aloitti blogin pitämisen. Olen kasvanut aikuiseksi. Elämäni on muuttunut monella tapaa sen jälkeen, mutta edelleen te jaksatte kommentoida vain niitä vanhoja asioita. Ymmärrättekö, että aika menee eteenpäin ja asiat muuttuvat! Jos tulet haukkumaan toista lapselliseksi ja keskenkasvuiseksi kakaraksi valintojensa takia, niin suosittelen katsomaan peiliin. Ei ole aikuista käytöstä kiusata netissä toisia!

Olen sallinut anonyyminä kommentoinnin, koska ymmärrän etteivät kaikki halua tuoda nimeään esille. Mutta jos nimettömästi jätät asiattomia kommentteja, se kertoo enemmän sinuista kuin minusta. En ole halunnut estää anonyymien kommentointia, koska tiedän, että siellä joukossa on myös fiksuja ihmisiä. Mutta viime aikaisten kommenttien takia aion estää anonyymien kommentit ainakin toistaiseksi. Ilmoitan, kun kommentointi on taas mahdollista.

Muistakaa nyt ihmiset, että kiusaaminen netissä on yhtä inhottavaa kuin kasvotusten. Sanat satuttavat yhtä paljon kuin teot. Ennen kuin jätät kommenttia, jossa arvostelet toista, pysähdy ja mieti, haluaisitko sen kohdistuvan itseesi ja miltä se sinusta tuntuisi. Kenelläkään meillä ei ole oikeutta arvostella tai tuomita toista. Emme varmastikaan tiedä kaikkea toistemme elämästä, vain sen mitä esille tuodaan.

Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan!

 EDIT: Anonyymien kommentointi jälleen sallittu!!

Seuraa minua: 
Instagram: jennajanikaa
Snapchat: jennajanikaaa